torstai 3. syyskuuta 2015

Kun rahat loppuivat

Vuosia sitten kävin kahden pienen tyttäreni ja eläkkeellä olevan äitini kanssa Tukholmassa. 

Väsyneinä nousimme läheisimpään bussiin palataksemme laivaan. Lompakkoni oli täynnä 

kruunuja - ne vievät yllättävän paljon tilaa, ehkä ruotsalaisilla on isommat taskut kuin meillä

- ja tarjosin satasen bussikuljettajalle. Hän ei suostunut vastaanottamaan seteliäni. 

Pressbyrå-kioski sijaitsi noin kilometrin päässä emmekä välttämättä jaksaisi sinne asti 

metsästämään kertalippuja, joten kiitollisina otimme vastaan kuljettajan tarjoaman

ilmaiskyydin. Taisimme edustaa jokapäiväistä ilmiötä: hölmöt, ulkomaalaiset turistit, jotka 

eivät ymmärrä, että rahat ovat loppuneet SL-liikenteessä. 







Muutama vuosi sitten yritin epätoivoisesti vaihtaa rahaa pankissa. - Emme enää myy 

kruunuja, kuului vastaus. Lähde pääkaupunkiin! Kruunuja saa  laivaterminaalista.  



Koska en halunnut jättää rahanvaihtoa viimeiseen hetkeen, jatkoin etsintää. - Mikäli meillä 


sattuu olemaan kruunuja kassaholvissamme, vaihdamme, vastasi kolmas pankki. 


Asia järjestyi. Olin vain ihmeissäni, en tuntenut koko F-konttoria, joka oli vallannut Suomen


valuuttamarkkinat.



Vielä hämmästyneempänä kuuntelin kielteistä vastausta, kun yritin nostaa vuotuista

osinkotuloani. - Palaa ensi viikolla, vain maanantaisin on rahaa, sanoi pankkineiti.


Ja onhan maanantai hyvä päivä, oikeastaan ihan mainio päivä. Huhtikuun toisena 

maanantaina käyn säännöllisesti pankissa nostamassa osinkoani. Ihan kuin ylimääräinen 

jouluaatto, vaikka onkin pääsiäinen.


Olen pitkään miettinyt kannattaako maksaa myös pienostokset kortilla ja ylipäänsä 

millainen maksutapa sopisi parhaiten kaupoille ja koko markkinataloudelle. Kassaneidit 

eivät ole suostuneet ottamaan kantaa kysymykseen. Pankkiautomaatista ei saa kolikoita 

eikä viiden ja kymmenen euron seteleitä, joten myymäläkassa toimii talouteni 

rahanvaihtopisteenä, etenkin kuin teini-ikäiset tyttäreni usean kerran viikossa tarvitsevat 

pienrahaa karkkeihin, lippuihin, koulumaksuihin jne.


Toissapäivänä satuin lukemaan nettiuutisen ruotsalaisesta liikeketjusta, joka on kokonaan 

luopunut rahan käytöstä. - Edullisempaa ja turvallisempaa, ilmoittaa liikeketju. 


Ymmärrän yskän. Nykyisin teen paljon ostoksia verkkokaupan kautta. Tällä viikolla olen 

noutanut sekä valkoiset Converse-tossut että uuden Iphonen bussiasemalta koskettamatta

setelinippuun tai kolikkokasaan. 


Ymmärrän yskän. Silti olen vähän huolissani. Mihin suuntaan olemme oikeastaan

menossa? Mitä teemme sinä päivänä, kun rahat loppuvat kokonaan? Otammeko 

uudelleen käyttöön oravannahkoja, ellei tekniikka pelaa? Ihanteellista olisi tietysti, 

että kaikki ihmiset saisivat tarvitsemansa joutumatta maksamaan mitään, mutta se 

taitaa olla pelkkä utopia. Köyhyys ja nälänhätä ovat tulleet jäädäkseen.