sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sossun soitto

Syyslomaviikon olen viettänyt kotona, kirjoittanut ja oikolukenut puolivalmiita käsikirjoituksiani, pelannut hämähäkkipasianssia ja hoitanut arkirutiineja. Lisäksi olen käynyt teini-ikäisten tyttärieni kanssa syömässä ravintolassa ja vaateostoksilla. 

Hyvä näin, minun pitäisi nyt levänneenä palata työelämään ehkä vähän tylsän, mutta mukavantuntuisen lomaviikon jälkeen. Näin ei silti tapahdu. Keskiviikkona minulle tulee nimittäin soitto sosiaalitoimistosta. Seisoessani Lidlin oven edessä puhelin soi.

- Meille on tullut lastensuojeluilmoitus tyttärestäsi, sanoo sosiaalityöntekijä.

Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt siinä hetkessä. MITÄ ON TAPAHTUNUT? Koko kesän olen seurannut tyttöni ja hänen kaverinsa touhuja. Nuoret tulevat ja menevät ja polttavat tupakkaa rivitalopihalla ja puutarhassamme. 






Olen pelännyt, että nuoret häiritsisivät naapureita. Ja niinkin pari nuorta teki, kun he panivat puhalletun kondomin erään naapurin auton päälle. Siitä eräs naapuripariskunta järkiintyi ja sain todella kuulla kunniani, vaikkei tyttöni edes tiennyt tapahtumasta enkä minäkään. 

Pari kertaa eräs poika jätti skootterinsa liputustangon viereen eikä meidän talomme eteen, mutta naapureiden hermostuessa siitä hoidettiin se heti pois sieltä. 

Kerran kolme tuntematonta nuorta kiipesi katolle, jolloin ilmoituskanavan kattosuoja todennäköisesti taittui, kun joku yritti istua sen päälle. Minä tilasin huoltomiehen, kun naapuri kertoi siitä.

Musiikista olen aina ilmoittanut, ettei saa soittaa pihalla ja sisätiloissa vain hiljaa. Yhden ainoan yön vietin kesämökillä enkä matkustanut ulkomaille kesällä, vaikka olin suunnitellut (onneksi en ollut varannut matkaa). Asuntoamme en uskaltanut jättää valvomatta öisin, ettei jengi kerääntyisi meille juhlimaan kuten on käynyt muualla kaupungissa.

Pari viikkoa sitten minulle näytettiin litteä paketti, jonka sisällä oli ruskeata poroa, joka haisi mintulta. - Onko tämä huumeita? kysyttiin. - Mistä minä tietäisin, minun tyttöni ei edes polta tupakkaa, kysy poliisilta, minä vastasin ärtyneenä.

Joka ilta on valvottu tyttäreni kotiintuloa, koska hänen tyttökaverinsa usein myöhästyy ja tytön äiti soittaa huolissaan meille (kotiintuloaika klo yhdeksän ennen koulupäivää, klo 23 viikonloppuisin). Oma tyttöni tulee ajoissa eikä lintsaa koulustakaan. Kaverit ja poikaystävä ovat ykkössijalla hänen elämässään. Toivon tietysti, että hän lukisi läksynsä paremmin eikä myöskään käyttäisi rumia sanoja, mutta maailma ei ole täydellinen paikka. 

- Kuka on tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja minkä takia? kysyn järkyttyneenä.

- Ilmoituksen tekijä ei ole ilmoittanut nimeään, sanoo sosiaalityöntekijä. Tässä lukee, että tyttösi saapuu öisin kotiin humalassa, hän polttaa ja käyttää huumeita. Naapurin ikkunan alta on löydetty marihuana-sätkä. Lisäksi nuoret häiritsevät pihalla.

- Tämä ei ole totta, vastaan minä ja jatkan tyttäreni puolustamista varmaankin puolen tunnin. 

En suostu menemään tyttäreni kanssa keskustelemaan asiasta sosiaalitoimistoon. 
Sanon, etten aio ottaa vapaata töistäni. Tyttöni on syyttömänä syytetty. En edes uskalla kertoa hänelle tästä, koska hän on hyvin oikeudenmukainen ja varmasti suuttuisi.

- Keskustelen esimieheni kanssa tästä, vastaa sosiaalityöntekijä.

Itse keskustelen useamman naapurin kanssa. He ovat ihmeissään ja lohduttavat minua. Ei ole ollut ongelmia nuorten kanssa. 

- Täytyy nuortenkin saada elää ja liikkua, sanovat naapurit. 

Yritän myös selvittää perättömän lastensuojeluilmoituksen tekijän ja onhan minulla omat epäilykseni, mutten syytä ketään ilman perusteita. Olen kysynyt suoraan, mutta miksi naapuri kertoisi totuuden minulle, kun on valehdellutkin sosiaaliviranomaisille.

Ymmärtääkseni voisin tehdä rikosilmoituksen poliisille, mutten aio tehdä sellaista, koska jatkossakin on elettävä sopusoinnussa naapureiden kanssa. Joku aikuinen vihaa meitä niin paljon, että hyökkää 15-vuotiaan kimppuun nimettömänä todennäköisessä siinä toivossa, että tyttö sijoitettaisiin nuorisokotiin ja silloin ei enää juuri liikkuisi nuoria rivitalopihallamme (vaikka asuu täällä pari muutakin nuorta). 

Onneksi tyttöni ei ole tehnyt mitään pahaa, koska en kestäisi, jos hänet vietäisiin pois luotani, perheestämme. 

Lähetän viestin sosiaalitoimistossa työskentelevälle tuttavalleni. Hän selvittää asian ja ilmoittaa, ettei lastensuojeluilmoitus johda jatkotoimenpiteisiin. Huokaisen helpotuksesta, mutta olen yhä huolissani tilanteesta enkä tiedä miten toimia jatkossa.

Tämä tapahtuma osoittaa kuitenkin, että useimmat naapurit ovat sympaattisia ja mukavia. Pystyn luottamaan heihin, vaikkakin vähän kyttäillään toisiaan ja seurataan toisten touhuja.