tiistai 9. elokuuta 2016

Elokuu

Huomaan, että pitkä loma lähestyy loppuaan ja kesä myös. Hyvin raskas kesä. Väsyneenä ja jännittyneenä odotan mitä syksy tuo mukanaan. Uusia haasteita, uusia tapahtumia, vaihtelua elämäntilanteeseen.




Olen aina miettinyt miten paljon ihminen jaksaa kärsiä. Vaikuttaa siltä, että toiset jaksaisivat paljon enemmän kuin toiset. Kun raja tulee vastaan, pitäisikö oppia ammentamaan voimaa sisimmästään
ja uskoa itseensä?

Olen myös miettinyt miksi ihmiskohtalot ovat niin erilaiset, miksi aurinko paistaa kirkkaammin toisten taivaalta kuin toisten, vaikka jokaisen kaapissa piilee luurankoja.

Oikea suhtautumistapa lienee askeleen taaksepäin ottaminen, kun vaikeudet kasaantuvat horisontissa eikä päinvastoin. Minä aina innokkaasti lähestyn ongelmaa, uppoan siihen ja yritän löytää ratkaisuja.

Joskus pitää päästä irti. Joskus pitää elää päivä kerrallaan. Tänään aurinko hymyilee ja puutarhassa kukkii yhä kesäkukkia. Miksen voi tuntea iloa luonnon kauneudesta ja unohtaa murheitani? Ne eivät karkaa mihinkään. Jätän ne taakseni hetkeksi.



9 kommenttia:

  1. Vaikka aina kehotetaan menemään eteen päin, joskus voi olla voimaannuttavampaa ottaa askel pari taakse, ja vasta sitten jatkaa matkaa. Iloa ja valoa syksyysi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos viisaista neuvoistasi, Petriina! Kirjoittamaani herrakirjaa varten vilkaisen vanhoja blogitekstejä deittailusta ja huomaan, että elämässä oikeastaan tapahtuu paljon vuodesta toiseen. Iloa ja valoa myös sinun syksyysi!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Joskus ei vain jaksa ja kuten sanoit silloin tuntuu että toisten tielle aurinko paistaa aina kirkkaammin ja heleämmin kuin omalle. Kivikot rampauttavat ja tuntuu että vaikeudet kasaantuvat vuoren korkuisiksi. Kaikilla meillä on kivikkomme ja pimeytemme, emme vain aina tiedä muiden vaikeuksista, emmekä välitäkään silloin kun olemme omiemme keskellä. Kieltämättä joskus tuntuu että toisia opetetaan lujemmalla kädellä kuin muita, jotkut tuntuvat pääsevän kuin koira veräjästä, ovat syntyneet kultalusikka suussa jo alunperin jne:) Vaikeudet on tehty voitettaviksi, toivon että jaksat ajatella näin. Voimia ja aurinkoa elämääsi Milena! Oli pakottava tunne käydä täällä ja syykin selvisi. Halauksia Sinulle ♥ Poistin aiemman kirotus- vihreiden vuoksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mustis, syvistä ajatuksistasi ja myötätunnostasi!

      Poista
  5. Lämmintä ja valoa syksyysi Milena,koko perheelle.Joskus vaikeina hetkinä haluaisi niin kovasti ja kiireellä asiat parempaan järjestykseen,mutta oma kokemukseni on,että juuri silloin on hyvä pysähtyä ja ihan kaikessa rauhassa,kiireettä antaa itsensä vain olla.Asiat eivät mene huonompaan suuntaan yleensä,mutta oma mieli rauhoittuu ja ajatukset selkiytyvät.Usein se poikii myös uusia,yllättäviä toimintatapoja.Ja taas jaksaa!Toivottavasti tämä ei kuulosta liian kliseiseltä,ei ole tarkoitus.On vain omaa kokemusta tästä monien kompastumisten ja uupumisten keskellä.Iso halaus teille kaikille "tytöille"<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Syysmyrsky, tuestasi ja neuvostasi!

      Poista
  6. Moi, Milena.
    Joskus aikoinaan funtsin samaa, tuon luonnon kauneuden kanssa, jonka paremminkin aavisti kuin näki, paitti hienoisella syrjäsilmä-vilkaisulla, kun muuhun ei ollut olevinaan aikaa tai mahdollisuustta, silloin kun tuli ne vuosikymmenet juostua työasioiden kanssa, niiden mennessä kaikkien muiden edelle, kuten esim terveydenkin. Mutta ole huoletta, kyllä se rauhallinenkin hetki vielä toden näköisesti sinulle tulee. Sitä en osaa sanoa koska ja kuinka kauan tuo kestänee tultuaan, mutta kannattaa nauttia siitä hetkestä, ja yleisesti sanon, että mun mielestä suunnittelemattomuus ja hetkessä eläminen on parempi, kuin etukäteis suunnitelmat, ja liika harkitsevuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maxi, minä taas olen miettinyt, että elän liian askeettisesti, että pitäisi keksi ilonaiheita, kun niitä ei synny itsestään.

      Poista