Kun työtavat muuttuvat

Aluksi ajatus etätyöstä kerran viikossa tuntui vieraalta. Mietin, onko todella mahdollista tehdä työtä tehokkaasti muualla kuin konttorihuoneessaan? Nyt olen huomannut, että kotona on paljon viihtyisämpää ja ehkä myös terveellisempää.

Jo vuosia sitten työpaikalle perustettiin monipuolinen vastaanottopiste. Asiakaspalvelu keskitettiin siihen. Samassa yhteydessä pantiin osastojen väliset ovet lukkoon. Asiakkaita ei enää liikkuisi vapaasti ympäri taloa vaan työntekijöille järjestettiin monen kaipaamaa työrauhaa.

Ilman ulkopuolisia kävijöitä käytävät muttuivat hiljaisiksi,vaikka työhuoneet olivat niin ahkerassa käytössä organisaation kasvaessa, etteivät kaikki yksiköt enää mahtuneet taloon. Hiljaisuus johtui myös siitä, että työrutiinit muuttuivat. Jokainen minglasi yhä enenevässä määrin oman tietokoneensa kanssa ja erikostui omiin tehtäviinsä.

Asiakkaiden ja työntekijöiden sekä myös työntekijöiden välinen vuorovaikutus keskittyi pääosin puhelinsoittoihin ja sähköpostiviesteihin. Puhelinsoitotkin vähenivät, koska vastaanottopiste alkoi välittää vain hankalimmat soitot eteenpäin.

Asiakkaat oppivat hyötymään sähköpostin ajattomasta palvelusta. Ei turhia soittoja, ei pitkiä soittojonoja, ei tarve muistaa kysymyksiä ei  myöskään vastauksia. Sähköposti toimii arkistona.

Noin neljä-viisi vuotta sitten osa työntekijöistä alkoi voida huonommin. Hengityssairaudet ilmestyivät. Puhuttiin yleisesti huonolaatuisesta sisäilmasta. Työnantaja palkkasi asiantuntijoita tekemään tutkimuksia ja rauhoitteli työntekijöitä tiedolla, ettei sallittuja arvoja ollut ylitetty Kosteusvarioita löydettiin, muttei pahempaa. Hometta ei ollut. Työnantaja ryhtyi muutamiin korjaustoimenpiteisiin, muun muassa parin työhuoneen seinät korjattiin ja koko työrakennuksen ympäri kaivettiin syvät kuopat salaojituksen uusimisen takia. Uudet tutkimukset ja uudet korjaustoimenpiteet seurasivat.

Kolme-neljä vuotta sitten vuotta sitten otettiin alas kaikki verhot (piti saada ne takaisin remontin jälkeen). Sitten korvattiin kankaiset seinätaulut valkoisilla, kiiltävillä magneettitauluilla, joihin on vaikeata kiinnittää juuri mitään.

Vuodesta toiseen remontti on jatkunut. Osa työyksiköistä on joutunut muuttamaan pois, eri yksiköiden työntekijät istuvat hajoitetusti ympäri taloa. Sisäisiä siirtoja työhuoneesta toiseen ei saa tehdä ennen remontin loppua, muuttopäivä on lykätty keväästä syksyyn usean kerran. Oman kerrokseni molemmassa siivessä joka toinen työhuone on tyhjä. Käytävissä on hyvin hiljaista ja myös pimeätä. Käytävien kattovaloa on harvoin päällä. 

Työnantaja rakentaa  tilapäisen parakin parkkipaikalla niille työntekijöille, jotka ovat valitettavasti herkistyneet niin paljon huonon sisäilman takia, etteivät he enää voi työskennellä konttoritiloissa. Sillä tavoin me muut pääsemme helpommin tapaamaan heidät. Äänet ovat hiljentyneet. Työpaikalla vallitsee kellaritunnelma. Jokainen sulkeutuu omaan työhuoneeseensa. 

Teen etätyötä päivän viikossa, viimeisten viikkojen aikana kaksi päivää. Aluksi tuntui yksinäiseltä, muttei enää. Työpaikalla vasta orpo olo on.