lauantai 14. lokakuuta 2017

Kaunis lokakuu

Sateisesta säästä huolimatta ei voi olla ihailematta syksyn väriloistoa! Kesän jälkeen olemme kai niin tottuneet oikuttelevaan säähän, ettemme välttämättä jaksa reagoida millään tavalla ikuiseen ropinaan. Vai johtuuko se siitä, että elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, jotka vievät enemmän huomiota?




Tiedän: minun pitäisi olla onnellinen, kun saan kokea paljon kaikenlaista, ihan A:sta Ö:hön. Kaikki ei välttämättä ole hauska. Oikeastaan aika vähän on hauska. Olen joskus todennut, ettei elämäni koskaan ole ollut helppoa, muttei myöskään tylsä. 

Nyt kun eläkepäiväni häämöttävät muutaman vuoden päästä, ajattelen yhä useammin uutta elämänvaihetta P-päivän jälkeen. Ehkä se myös johtuu siitä, että läheiset työkaverit jäävät toinen toisensa jälkeen eläkkeelle. Vaikkei elä toisen elämää, tällaiset asiat vaikuttavat suuresti omaan elinympäristöön ja omiin ystävyyssuhteisiin. Usean kanssa olen työskennellyt yhdessä vuosikymmeniä. Mietin, säilyykö vai katkeaako yhteys? Tunteet eivät tietenkään ole sidoksissa aikaan ja se on itsessään merkillinen asia, jota on vaikea ymmärtää.

Työpaikalla pitkän sairastelun jälkeen entinen seinänaapurini jäi eläkkeelle kesällä. Lähetin hänelle kesäterveiset kukkapostikortin muodossa ja kysyin silloin tällöin kuulumisia muilta työkavereilta. Hämmennys oli suuri työkavereiden keskuudessa, kun läksiäisten järjestämisen sijasta luimme seinänaapurini kuolinilmoituksen lehdestä viime viikonloppuna.

Elämä ottaa ja antaa. Ei voi säästää hetkiä eikä voi vaikuttaa ajankulkuun. Ihmeellistäkin, että kaikki ympärilläsi muuttuu kuin hidaskulkuinen karuselli. Mitä tahansa suunnittelet tai tavoittelet, se ei ole pysyvää. Kehen tahansa tustustut tai ihastut, ystävyytenne ei ole pysyvä. Elämä loppuu jossain vaiheessa - ehkä vasta vuosikymmeninen päästä tai ehkä jo lähiaikoina. Harvoin tietää etukäteen millaisia kokemuksia on odotettavissa. 

Elämäntaulu tarjoaa vain pääpiirteet. Yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, mutta niihin pystyt itse vaikuttamaan valitsemallasi elämäntyylillä.

Tänään on lauantai, siis siivouspäivä ja vierailupäivä palvelutalossa, missä vanha äitini sinnittelee, ehkä myös lehtien haravointipäivä ja metsäretkipäivä. Edessäni on monenlaisia hetkiä, niin monta kuin mahtuu yhteen vapaapäivään. Otan pensselin käteen ja alan maalata ...

2 kommenttia:

  1. Milena, luin tämän syvällisen ja monia ajatuksia herättävän kirjoituksesi heti sen ilmestyttyä, mutta jostain syystä kommentointi jäi. Kiva jos laittaisit tänne joskus kuvia maalauksistasi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, Petriina! Kirjoitin vähän epäselvästi, tarkoitin, että maalaan elämäntauluni. Mielelläni julkaisisin muutaman runon, mutta ne on kirjoitettu ruotsiksi, joten ...

    VastaaPoista