lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevät tulossa

Onko kevät todella tulossa? mietin, kun lunta alkaa sataa kesken lauantaisiivousta. Eikö ole sillä tavalla, että kevät muuttuu yhä kylmemmäksi vuodesta toiseen? En ole aivan varma siitä kuten en enää ole varma monesta muusta asiastakaan.

Paljon on muuttunut, paljon on muuttumassa. Muistan yhä, kun olin aktiivinen jäsen nettideittailukanavalla. Kun useimmat meistä olimme aktiiviset. Syksyllä 2009 liityin E-kontaktin blogikerhoon ja kirjoitin blogin melkein päivittäin. Tutustuin muihin blogin kirjoittajiin. Rakastuin sekä muutamaan aitoon henkilöön että useihin feikkeihin.

Ne olivat niitä aikoja. Nyt en enää seurustele, en käy juhlimassa enkä edes kaipaa parisuhdetta. Olen vetäytynyt omaan kolooni ja tarkkailen maailman menoa enemmän sivukatsojana kuin osallistujana. 




Olen oppinut ymmärtämään, että kolikolla on kaksi puolta, jokaisella asialla sekä hyvät että huonot puolensa.  Ellen ole liian riippuvainen muista ihmisistä, minun ei tarvitse kilpailla huomiosta, voin olla oma rehellinen itseni kaikkine heikkouksineni ihan rauhassa.

Kaikkiin ei pysty vaikuttamaan, ikäviin asioihin joutuu valitettavasti sopeutumaan, mutta mitään ei ole pysyvää. Jossain vaiheessa harmaat pilvet väistyvät ja aurinko tulee uudelleen näkyviin. Ja jossain vaiheessa kevät kyllä ilmestyy - enemmin tai myöhemmin. Siitä olen aivan varma.


4 kommenttia:

  1. Olinkin ajatellut että Sinusta ei ole kuulunut aikoihin ja nyt ilokseni sain lukea mietteitäsi. Kolea sateinen sunnuntaiaamu, välillä aurinko pilkahtelee pilven takaa, mutta kevättä kohti mennään!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Petriina, kevättervedyksestäsi! Olen pysynyt hiljaa kolossani perhetilanteeni takia. Tällä hetkellä en pysty kirjoittamaan asioista suoraan sydämestäni.

    VastaaPoista
  3. Kevät viivyttelee, mutta sieltä se viimein tulee ja sen jälkeen päsähtää kesä heti päälle:) Kiitoksia Milena viisaista sanoistasi niin täällä kuin joskus sähköpostissakin - taisi olla vuosi 2011 tai aiemminkin ja myös myöhemmin. Sanoit ettei yksi voi rakastaa kahden puolesta kun tuskailin tunteitani tai pikemminkin tunteettomuuttani. Luulin etten ikinä saisi enää omaa kotia ja oikeaa kultaa, mutta käskit odottamaan. Helppoa ei aina ole ollut, mutta se kannatti:) Ihana kevätkuva ja mietteet... Ehkä Sinunkin pitää vielä kerran tulla ulos kolostasi, ihan vain kevään vuoksi. Enää en edes muista kuinka monta oli välillä saarroksissa:) Minulta puuttui kuitenkin usein uskallus, olin niin jähmettynyt omaan kipuuni ja helpottunut kun se pikkuhiljaa hellitti. Se toi minulle paljon suuremman onnen kuin mikään muu. Se harmittaa, että käyttäydyin välillä lapsellisesti ja tyhmästi. En voisi enää kuvitellakaan, en myöskään aiemmin olisi luulenut että pitää vanhoilla päivillä leikkiä idioottia:)Annoin itsestäni usein kuvan, (en tarkoita valokuvaa:)) joka ei ollut todellinen, ehkä muutkin antoivat, ei voi tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mustis-Irja, mielenkiintoisesta vastauksestasi, joka todella tuo lohtua elämäntilanteeseeni. Olen todella iloinen puolestasi. Muistan kyllä, ettei elämä kohdellut sinua hyvin, mutta muistankin kuinka lahjakas kirjoittaja olit ja toivon, että jatkat kirjoittamista sekä omasi että muiden iloksi. Tiedän, että minunkin vuoroni tulee joskus ja vaikka ei tulisikaan, alan tottua ajatukseen, että eläminen on tällaista ylämäkeä.

      Poista