lauantai 10. kesäkuuta 2017

Offline

Laivalla kännykkä kertoo minulle, että olen offline. Apua, mitä minä teen? Netti ei toimi avomerellä eikä läntisessä naapurimaassamme. En pysty seuraamaan uutisia. Onko Trump tvittanut jotain älytöntä saadakseen huomiota, onko uusia autohyökkäyksiä tapahtunut, onko joku kadonnut ...  Miten pärjään kokonaisen vuorokauden ilman nettiä?

Illalla lähetän 17-vuotiaat seuralaiseni syömään herkkuja seisovasta pöydästä. Itse tyydyn kahvilan antimiin, vaikka voileipäsämpylät eivät ole hintansa arvoisia. Onhan älytöntä, että syöminen on niin kallista. Kesäkuun alussa kahden aikuisen illallinen maksaa yhtä paljon kuin kahden vuorokauden hyttivaraus. Onhan älytöntä syödä pois säästönsä. Jos laivayhtiö haluaisi houkutella lisää matkustajia, olisi järjestettävä halppismatkoja, jossa terveellistä ruokaa myydään järkevään hintaan. Siitä puheen ollen mitä oikeastaan on terveellistä laivalla? Ylisyöminen, yöllä valvominen, viinan juominen, tupakan/nuuskan hamstraaminen?  


Tanssiminen, laulaminen ja nauttiminen kauniista saaristomaisemasta, musiikista ja esiintymisistä on varmasti terveellistä. Bingo myös, vaikkei voittaminen ole niin hauskaa kuin olin kuvitellut. Tuntuisi nololta, jos kuponki olisi väärin täytetty. Onneksi ei ole, kun kaksi kertaa joudun lavalle ja voitan kaksi kymmenen euron seteliä, jonka jalomielisesti annan eteenpäin nuorille, köyhille seuralaisilleni. 

Tukholmassa syömme aamiaista Burger Kingissä ja jatkamme Gallerian vaatekauppoihin. Onnistun vaihtamaan vanhat 500 ja 100 kruunun setelit uusiin, pienempiin seteleihin ihan viime tingassa ennen kuin vanha valuutta poistuu markkinoilta kesäkuun lopussa. Uudet setelit ja kolikot mahtuvat paremmin lompakkoon, mutta euron ystävästä tuntuu väistämättä hassulta, kun käteen sattuu kokonainen nippu 20 kruunun (kahden euron) seteleitä, joiden yhteisarvo on ainoastaan 20 euroa. 

Åhlénsin katukulmassa seuraamme lyhyen hetken Drottninggatanin ihmisvilinää. Tuntuu melkein oudolta, että täällä on kuollut viisi ihmistä ja loukkaantunut useita huhtikuun lopussa. Hetkeä myöhemmin järkytymme, kun  kolme tummanpukuista poliisia tulee vastaan vanhassa kaupungissa. Käsissään he kantavat isot, mustat konepistoolit, joiden piippu onneksi on suunnattu alaspäin. Onko poliisivoiman näkyminen katukuvassa tapa lisätä turvallisuudentunne kansalaisten keskuudessa? Tukholman keskusta on iso alue. Tuskinpa nämä herrat sattuisivat olemaan oikeaan aikaan oikeassa kohdassa, mikäli uusi hyökkäys tapahtuisi. 

Kännykän offline-tilassa joutuu itse olemaan online. Kotimatkalla tutkiskelen ympärilläni olevia ihmisiä, japanilaisia ja/tai kiinalaisia turistiryhmiä. Tunnen itseni hölmöksi, kun en tunne eroa, mutta sama asia askerruttaa vissin myös muiden mieltä. - Where are you from? kuulen äänen toisella puolella laivan ruokasalia. Mitään vastausta ei tule. - You don´t speak English, toteaa tuntematon ääni lyhyen hetken päästä ja saa iloista naurua vastaukseksi. Kielimuuri muodostaa offline-tilannetta. 

Mietinkin, miltä tuntuisi matkustaa vieraaseen maahan osaamatta ollenkaan sen kieltä tai yhtään kansainvälistä kieltä. Ei ihmettä, että japanilaiset/kiinalaiset liikkuvat isona ryhmänä. Mietin myös miltä kuulostaa muiden korvissa, kun puhun ruotsia kaupoissa ja kadulla. 

Kotimatkalla kreikkalaisravintolan ulkomaalainen hovimestari ajaa pois 17-vuotiaat espressobaarin kahvimukeineen ja minut Kampin ulkopuistoalueen tuoleilta englannin kielellä. Vasta jälkeenpäin tajuan, että hän todennäköisesti luuli meidät ulkomaalaisiksi turisteiksi, koska keskustelimme ruotsin kielellä.

Palatessamme kotiin puut ja pensaat näyttävät yllättävän vihreiltä. Tuntuisi kuin luonto ei enää olisi offline kylmän kevään jälkeen.  Kännykkäni on myös online. Ja läppärini. Olen taas osallisena kansainvälistä viestintäjärjestelmää ja pystyn seuraamaan tapahtumia niin paikallisella kuin globaalisella tasolla. Huokaisen helpotuksesta. ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti