tiistai 30. tammikuuta 2018

Äiti soitti

Tänään äiti soitti työpaikalleni. Hoitaja auttoi. Äiti ei enää vuosiin ole nähnyt kännykän numeroita. Yllätyin soitosta, vaikka puheenaiheemme ovat varsin tuttuja. Juttelemme säästä tai seuraavasta käynnistäni. 

Minä: "Kiva, että soitat. Kävin kyllä viime lauantaina luonasi, mutta satuit nukkumaan."

Äiti: "Kuulin, että tänään on liukasta. Ole varovainen."

Minä: "Onneksi kuljen bussilla töihin. Minun ei tarvitse olla huolissani tieolosuhteista. Tarvitsetko mitään? Tulen taas lauantaina. Toivottavasti, olet hereillä silloin."

Tänään äiti ei tarvitse mitään. Joskus hän tilaa suklaata, hammastikkuja tai karkkipussia. Joskus äiti soittaa keskellä viikkoa ja kysyy miksi en ole tullut, vaikka on lauantai.  Silloin joudun toteamaan, että nyt äiti, olet kyllä väärässä.

Puhelinkeskustelumme ovat lyhyet. Tiedän, että äiti soittaa myös muille lapsilleen. Mietinkin, onko hänellä tietyt pirteämmät päivät, soittopäivät. En tiedä enkä enää soita takaisin. En uskalla. En sen jälkeen, kun äiti kaatui niin pahasti, että hän joutui sairaalaan, yrittäessään vastata puhelimeen. 

Välillä ajattelen, että minun pitäisi käydä useammin äidin luona, nyt kun hän asuu hoitokodissa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä. Oma työpäiväni työmatkoineen on kuitenkin hyvin pitkä. En jaksa iltaisin käydä missään enkä usko, että äiti kaipaa minua. Hän elää omassa pienessä maailmassaan.    





Työkaverini äiti on samanlaisessa tilanteessa kuin äitini. Eilen työkaverini tuli lievästi järkyttyneenä työhuoneeseeni. Hänen äitinsä oli juuri soittanut tyttärelleen kertoakseen tärkeän uutisen, jonka hän oli kuullut jostain: Sinun äitisi on kuollut.  >>  Tarkoitatko isoäitiäni? Hän kuoli vuosia sitten. >> Eikun, sinun äitisi on kuollut. >> Mutta sinähän olet äitini ja sinä elät yhä.

Tarinan jälkeen hymyilin työkaverilleni: "Olisit kysynyt mistä soitto tuli!"

Elämme hullussa maailmassa ymmärtämättä mihin olemme menossa. Jokainen elämävaihe on täynnä omia haasteitaan. Taakseen ei kannata katsella, eteenpäin ei välttämättä uskalla.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti