sunnuntai 20. elokuuta 2017

Loman jälkeen

Loman aikana tottuu omaan vapauteensa. Voi tulla ja mennä mielensä mukaan ja nukkua pitkään tai ei ollenkaan. Tänäkin kesänä tekemistä riitti, vaikka kesäsää ei suosinut rantaelämää. En uskaltautunut kylmään veteen kuin pari kertaa.  



Kahden viikon aikana olen harjoitellut työtekoa ja myös yrittänyt tottua työpäivän jälkeiseen väsymykseen. Onko aina tuntunut näin raskaalta? Olenko ollut yhtä väsynyt aikaisempina vuosina loman jälkeen? Olenko heikossa, fyysisessä kunnossa vai johtuuko väsymys siitä, että minulla on liian monta rautaa tulessa? 

En tahdo päästä irti lomaharrastuksistani. Pitkän työuran jälkeen työtehtäväni ovat muuttuneet rutiininomaisiksi, mikä ei tuo piristystä elämään. Pitäisikö minun keskittyä työn kehittämiseen, uusien kontaktien luomiseen, uusiin hankkeisiin? Ja miksei hauskoihin asioihin?

Ainakin sisarukset Flo & Joan osaavat hauskuttaa, esimerkiksi Save the Bees https://www.youtube.com/watch?v=p2Ne-TYHZXA. Mietin miltä työntekoa maistuu heiltä.
Yhtä raskaaltako?

Maailma näyttää kaipaavan iloisuutta ja rakkautta. Emmekö ikinä opi? Mistä ihmisten korkea älykkyystaso on peräisin? Millä oikeudella hallitsemme maapalloa ja kaikkea elävää, kun emme osaa elää oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisemmin ja tarjota muillekin lajeille parempia selviytymismahdollisuuksia? 


Loman jälkeen syksy tekee tuloaan. Ehkä sekin väsyttää. Pitää valmistautua tulevaan, pimeään ja kylmään vuodenaikaan. Uudet haasteet odottavat. Valmistautuminen uuteen elämänvaiheeseen vie voimia. 

4 kommenttia:

  1. Aikoinaan ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä tuntui niin uskomattoman pitkältä että ihmettelin, miten kestän tästä eteen päin. Mutta kummasti tilanne normalisoitui varsin pian. Työn iloa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa kyllä, ensimmäinen työpäivä ei tuntunut pitkältä. Oli hauska tavata työkaverit, mutta toisena työpäivänä ajattelin, etten enää jaksa ...

      Poista
  2. Hei Milena, olet varmaan saanut jo rytmistä kiinni. Voimia syksyyn, ehkä se tuo iloa ja aurinkoa elämääsi myös. En osaa ajatella työnteon väsyttävyyttä kuten Sinä, sen takia en heti tähän vastannutkaan. Ymmärrän silti mitä tarkoitat.

    Olen tehnyt monenlaisia hanttihommia elämäni aikana, osa niistä lyhyitä pätkätöitä, osa pitempiä lomituksia ja osa työllistämistöitä - maatalousyrittäjyyden ohella. Olisin antanut vaikka ja mitä että olisi vakituinen työpaikka ja "oma pöytä" johon palata:) Toisaalta on hienoa että on saanut tehdä monenlaisia hommia, opetella sitä sun tätä. Osasta työkavereita on tullut myös hyviä ystäviä. Nyt tuntuu kuitenkin että olen jo pelkkä kehäraakki, jolla on eläkeikään vielä matkaa mutta joka ei kelpaa enää mihinkään, eikä opiskelukaan innosta. Helmikuusta asti olen ollut kirjastossa parina päivänä viikossa leikkitöissä:) Tuskin pääsen edes työllistetyksi enää... siedän epävarmuutta, mutta välillä tuntuu toivottomalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irja, kiitos kommentistasi! Olen aina ajatellut, että työelämässä pitäisi olla enemmän joustoa. Jos työntekijät saisivat tehdä neljän päivän työviikot, useammat pääsisivät töihin.

      Poista