lauantai 6. helmikuuta 2016

Essee

Joskus jotain tapahtuu, joka muuttaa elämän suunnan. Näin kävi minulle ja siksi en ole muistanut kirjoittaa blogia tämän vuoden puolella. En myöskään nyt halua kommentoida tai kertoa enemmän, mutta koettelemukset ovat oppivaisia ja surullisissa asioissakin voi piillä paljon lämpöä ja rakkautta. On vain kerättävä voimiaan ja noudattava sydämensä ääntä.

Tammikuun aikana olen kirjoittanut esseetä, koska aion osallistua Hans Ruinin esseekilpailuun. Kirjailijaparka on jo pitkän ollut kuollut, mutta hänen muistonsa elää Svenska Kulturfondenin järjestämän kilpailun muodossa. 




Koska en oikeastaan aikaisemmin tiennyt, mitä essee tarkoittaa, olen päättänyt ihan huvin vuoksi harjoitella sellaisen kirjoittamista. Tuskinpa osallistuminen johtaa mihinkään (jostain syystä minulla on huonot kokemukset kilpailuista, voiko se johtua siitä, etten ole voittanut mitään?). 

Kulturfondenilta olen tilannut ilmaisen "Jaget i världen"-teoksen, johon on koottu vuoden 2013 kilpailun parhaat esseet. Ajattelin ottaa mallia parhaista teksteistä, mutta toistaiseksi olen vain vilkaissut kirjaa, vaikka esseeni on viittä vaille valmis. Ehkä väärä lähestymistapa?

Tänä iltana aion kuitenkin ottaa ratkaisevan askeleen ja lukea ensimmäiset luvut. Vasta kun olen lukenut koko kirjan, palaan omaan tekstiini. Niin paljon olen kuitenkin ymmärtänyt esseistä, että ne ovat konkreettisemmat kuin tavalliset novellit vaikka saman pituiset. 

Olen siis liittänyt lähdeluettelon ja tehnyt viittauksia tekstiluonnokseeni. Tekstini perustuu omiin kokemuksiini arkielämästä, mutta olen yhä yhtä salaperäinen kuin blogin alussa, siis en voi tässä vaiheessa kertoa enemmän esseeni sisällöstä. Vasta kilpailun jälkeen. 
Maaliskuussa on dead line. Katsotaan miten käy. 


Pitäkää peukkuja puolestani, mutta älkää liian intensiivisesti, koska muuten kirjoittaminen ontuu ja kirjottaminen on niin ihana asia, ettei ilman sitä pysty elämään. Se pitää ainakin minut pystyssä kuin taitava terapeutti tai läheinen ystävä. 

Hyvää ystävänpäivä!


Milena





3 kommenttia:

  1. Jäin miettimään mitä sinulle oikeasti kuuluu? Toivon että jaksat luovia eteenpäin, asioilla on tapana järjestyä, mutta jos surusta on kysymys, se vie oman aikansa eikä ehkä unohdu koskaan. Halauksia Milena ♥

    VastaaPoista
  2. M.K:n sanoin:
    ...There should be laughter after pain
    There should be sunshine after rain
    These things have always been the same...

    Ö. Pedro

    VastaaPoista