lauantai 9. joulukuuta 2017

Kortittoman kokemus

En tiedä, johtuuko hajamielisyydestä, huonosta tavasta vai laiskuudesta, mutta Kela-korttini jää usein kotiin, kun itse käyn kaupungilla. Ehkä pelkään, että saattaisin kadottaa korttini, mikäli säilyttäisin sen lompakossani muiden korttien seassa. 

Hammaslääkäriaikaa varatessani harvoin tulee mieleen, että pitäisi etsiä Kela-korttia esille. Ei tälläkään kertaa. Vuositarkistus, röntgenkuvaus ja paikkaus, yhteensä 269 euroa. Hammaslääkärin avustaja toteaa, ettei kortiton voi saada Kela-korvausta. Hän katsoo mietteliäänä minua, kun pyydän hakulomakkeen ja kirjekuoreen, jotta voisin hakea korvausta suoraan Kelalta.


Eräs toinen hoitaja ryntää apuun. Saan kirjekuoren, hakulomakkeen ja kuitin.

Pari päivää myöhemmin vien kirjekuoren Kelan postilaatikkoon eikä kestä kauan 
ennen kuin kännykkääni tulee viesti. Kestää kuitenkin useita päiviä ennen kuin noudatan kehotusta ja käyn lukemassa saamani viestin Kela.fi-sivulla. Kyse ei olekaan korvauspäätöksestä vaan pyyntö, että lähettäisin myös saamani lomakkeet SV126r ja SV3r.

Ilmoitan heti, etten ole saanut niitä. Sen jälkeen soitan hammaslääkäreiden yhteiseen puhelinpalveluun.

Pari päivää myöhemmin saan odottamani sähköpostiviestin paitsi että ko. liitteet puuttuvat. Sellaisia lomakkeita ei kuulemma ole olemassa, mutta kelpaisiko suuhygienistin lomake?

Ikävä kyllä en ole käynyt suuhygienistin luona useaan vuoteen.  

Pyydän Kelalta suomenkielisten lomakkeiden numerosarjat (ensimmäiset tiedot koskivat ruotsinkielisiä lomakkeita). Kela vastaa jo seuraavana päivänä. Suomenkielisten lomakkeiden numerosarjat ovat ihan samanlaiset mutta ilman pikku-r:tä.

Varmuuden vuoksi Kela ilmoittaa myös lomakkeiden nimet:

- Selvitys hammaslääkärin antamasta hoidosta ja perityistä palkkioista, lomake SV 126
- Tutkimus- tai hoitomääräys, lomake SV3 ( asiakkaalle tehty hammasröntgen-tutkimus)

Otan sähköpostitse yhteyttä hammaslääkäriini. Vastaava hoitaja lähettää viestin: Tässä pyytämäsi liitteet, voisitko kertoa mikset heti saanut niitä käynnin yhteydessä?

Tutkin viestiä hetken ennen kuin vastaan, että liitteet puuttuvat.

Seuraavana päivänä tulee uusi viesti: No niin näin siinä kävi, että liitteet unohtuivat.

Avaan saamani liitteet. Toinen on SV126, toinen taas tyhjä hakulomake. Ei auta itkeä, laitan uuden viestin, että saisinko vielä SV3-lomakkeen. 

Sillä matkalla ollaan. Odotan seuraavaa arkipäivää ja SV3-lomaketta. Toivossa on hyvä elää. Järjestelmä pelaa hyvin kun toimii, mutta joskus ei toimi. Ehkä seuraavan kerran muistan ottaa mukaan Kela-korttini.


Kaikille kortittomille toivotan paljon onnea ja kärsivällisyyttä!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Sain mahdollisuuden

... kokeilla uusia työtehtäviä, vaikka tämä oikeastaan tapahtui vastoin tahtoani. En voinut kieltäytyä, kun työnantajani pyysi apuani. Läheinen työkaverini jäi eläkkeelle eikä löydetty ulkopuolista sijaista kunnes uusi vakituinen työntekijä palkataan. 


Viimeiset kuukaudet  ovat olleet haasteelliset. On ollut paljon uutta opittavaa. Ajattelin, ettei vanha koira opi istumaan, mutta olin väärässä. Tulipalojen sammuttelu pitkin työpäivää aiheutti kuitenkin sen, etten pystynyt nukkumaan kunnolla useaan viikkoon. Nukun jo paremmin, mikä myös osittain johtuu uupumuksesta. Ylipitkät työpäivät ja myös iltakokoukset ottavat voimille. 

Hermoilen, koska joudun astumaan pois mukavuusalueeltani. Se johtuu sekä epävarmuudesta että epäonnistumisen pelosta. Tuntuisi tosi nololta, jos tekisin hölmön virheen. Huomaan puutteita osaamisessani. Uusien työtehtävien takia en juuri voi tehdä etätyötä. Omat työtehtäväni kärsivät. Toisaalta ne liittyvät lähinnä pitkän aikavälin suunnitteluun ja raportointiin.

En ole koskaan tehnyt näin paljon työtä niin kovaan työvauhtiin. En kauan jaksaisi jatkaa kärsimättä burn outia. Toisaalta en koskaan unohda tätä kautta. Huomaan taas, että haasteiden voittaminen tuottavat enemmän työtyydytystä kuin pelkkä ahkerointi. 


Lyhyessä ajassa olen oppinut yllättävän paljon ja saanut paljon tukea ja apua muilta. Olen tutustunut eräisiin ihmisiin aivan uudella tavalla ja saanut jopa muutaman uuden ystävän. Näkymättömän työntekijän roolini on muuttunut. Olen taas osa työyhteisöä, vaikken työskentele omalla osastollani. Minua tarvitaan. Pystyn myös auttamaan muita. Yhtäkkiä olen onnellinen pelkästään siitä, että voin levätä sängylläni työpäivän jälkeen. Elämä tasaantuu, kun omia ongelmia ei jaksa eikä ehdi ajatella. 

Keväällä huokaisen varmasti helpotuksesta ja pidän ylimääräisen lomaviikon, jotta tuntisaldoni normalisoituisi taas, mutta tällä hetkellä sinnittelen parhaani mukaan. 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kaunis lokakuu

Sateisesta säästä huolimatta ei voi olla ihailematta syksyn väriloistoa! Kesän jälkeen olemme kai niin tottuneet oikuttelevaan säähän, ettemme välttämättä jaksa reagoida millään tavalla ikuiseen ropinaan. Vai johtuuko se siitä, että elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, jotka vievät enemmän huomiota?




Tiedän: minun pitäisi olla onnellinen, kun saan kokea paljon kaikenlaista, ihan A:sta Ö:hön. Kaikki ei välttämättä ole hauska. Oikeastaan aika vähän on hauska. Olen joskus todennut, ettei elämäni koskaan ole ollut helppoa, muttei myöskään tylsä. 

Nyt kun eläkepäiväni häämöttävät muutaman vuoden päästä, ajattelen yhä useammin uutta elämänvaihetta P-päivän jälkeen. Ehkä se myös johtuu siitä, että läheiset työkaverit jäävät toinen toisensa jälkeen eläkkeelle. Vaikkei elä toisen elämää, tällaiset asiat vaikuttavat suuresti omaan elinympäristöön ja omiin ystävyyssuhteisiin. Usean kanssa olen työskennellyt yhdessä vuosikymmeniä. Mietin, säilyykö vai katkeaako yhteys? Tunteet eivät tietenkään ole sidoksissa aikaan ja se on itsessään merkillinen asia, jota on vaikea ymmärtää.

Työpaikalla pitkän sairastelun jälkeen entinen seinänaapurini jäi eläkkeelle kesällä. Lähetin hänelle kesäterveiset kukkapostikortin muodossa ja kysyin silloin tällöin kuulumisia muilta työkavereilta. Hämmennys oli suuri työkavereiden keskuudessa, kun läksiäisten järjestämisen sijasta luimme seinänaapurini kuolinilmoituksen lehdestä viime viikonloppuna.

Elämä ottaa ja antaa. Ei voi säästää hetkiä eikä voi vaikuttaa ajankulkuun. Ihmeellistäkin, että kaikki ympärilläsi muuttuu kuin hidaskulkuinen karuselli. Mitä tahansa suunnittelet tai tavoittelet, se ei ole pysyvää. Kehen tahansa tustustut tai ihastut, ystävyytenne ei ole pysyvä. Elämä loppuu jossain vaiheessa - ehkä vasta vuosikymmeninen päästä tai ehkä jo lähiaikoina. Harvoin tietää etukäteen millaisia kokemuksia on odotettavissa. 

Elämäntaulu tarjoaa vain pääpiirteet. Yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, mutta niihin pystyt itse vaikuttamaan valitsemallasi elämäntyylillä.

Tänään on lauantai, siis siivouspäivä ja vierailupäivä palvelutalossa, missä vanha äitini sinnittelee, ehkä myös lehtien haravointipäivä ja metsäretkipäivä. Edessäni on monenlaisia hetkiä, niin monta kuin mahtuu yhteen vapaapäivään. Otan pensselin käteen ja alan maalata ...

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Loman jälkeen

Loman aikana tottuu omaan vapauteensa. Voi tulla ja mennä mielensä mukaan ja nukkua pitkään tai ei ollenkaan. Tänäkin kesänä tekemistä riitti, vaikka kesäsää ei suosinut rantaelämää. En uskaltautunut kylmään veteen kuin pari kertaa.  



Kahden viikon aikana olen harjoitellut työtekoa ja myös yrittänyt tottua työpäivän jälkeiseen väsymykseen. Onko aina tuntunut näin raskaalta? Olenko ollut yhtä väsynyt aikaisempina vuosina loman jälkeen? Olenko heikossa, fyysisessä kunnossa vai johtuuko väsymys siitä, että minulla on liian monta rautaa tulessa? 

En tahdo päästä irti lomaharrastuksistani. Pitkän työuran jälkeen työtehtäväni ovat muuttuneet rutiininomaisiksi, mikä ei tuo piristystä elämään. Pitäisikö minun keskittyä työn kehittämiseen, uusien kontaktien luomiseen, uusiin hankkeisiin? Ja miksei hauskoihin asioihin?

Ainakin sisarukset Flo & Joan osaavat hauskuttaa, esimerkiksi Save the Bees https://www.youtube.com/watch?v=p2Ne-TYHZXA. Mietin miltä työntekoa maistuu heiltä.
Yhtä raskaaltako?

Maailma näyttää kaipaavan iloisuutta ja rakkautta. Emmekö ikinä opi? Mistä ihmisten korkea älykkyystaso on peräisin? Millä oikeudella hallitsemme maapalloa ja kaikkea elävää, kun emme osaa elää oikeudenmukaisemmin ja tasa-arvoisemmin ja tarjota muillekin lajeille parempia selviytymismahdollisuuksia? 


Loman jälkeen syksy tekee tuloaan. Ehkä sekin väsyttää. Pitää valmistautua tulevaan, pimeään ja kylmään vuodenaikaan. Uudet haasteet odottavat. Valmistautuminen uuteen elämänvaiheeseen vie voimia. 

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Offline

Laivalla kännykkä kertoo minulle, että olen offline. Apua, mitä minä teen? Netti ei toimi avomerellä eikä läntisessä naapurimaassamme. En pysty seuraamaan uutisia. Onko Trump tvittanut jotain älytöntä saadakseen huomiota, onko uusia autohyökkäyksiä tapahtunut, onko joku kadonnut ...  Miten pärjään kokonaisen vuorokauden ilman nettiä?

Illalla lähetän 17-vuotiaat seuralaiseni syömään herkkuja seisovasta pöydästä. Itse tyydyn kahvilan antimiin, vaikka voileipäsämpylät eivät ole hintansa arvoisia. Onhan älytöntä, että syöminen on niin kallista. Kesäkuun alussa kahden aikuisen illallinen maksaa yhtä paljon kuin kahden vuorokauden hyttivaraus. Onhan älytöntä syödä pois säästönsä. Jos laivayhtiö haluaisi houkutella lisää matkustajia, olisi järjestettävä halppismatkoja, jossa terveellistä ruokaa myydään järkevään hintaan. Siitä puheen ollen mitä oikeastaan on terveellistä laivalla? Ylisyöminen, yöllä valvominen, viinan juominen, tupakan/nuuskan hamstraaminen?  


Tanssiminen, laulaminen ja nauttiminen kauniista saaristomaisemasta, musiikista ja esiintymisistä on varmasti terveellistä. Bingo myös, vaikkei voittaminen ole niin hauskaa kuin olin kuvitellut. Tuntuisi nololta, jos kuponki olisi väärin täytetty. Onneksi ei ole, kun kaksi kertaa joudun lavalle ja voitan kaksi kymmenen euron seteliä, jonka jalomielisesti annan eteenpäin nuorille, köyhille seuralaisilleni. 

Tukholmassa syömme aamiaista Burger Kingissä ja jatkamme Gallerian vaatekauppoihin. Onnistun vaihtamaan vanhat 500 ja 100 kruunun setelit uusiin, pienempiin seteleihin ihan viime tingassa ennen kuin vanha valuutta poistuu markkinoilta kesäkuun lopussa. Uudet setelit ja kolikot mahtuvat paremmin lompakkoon, mutta euron ystävästä tuntuu väistämättä hassulta, kun käteen sattuu kokonainen nippu 20 kruunun (kahden euron) seteleitä, joiden yhteisarvo on ainoastaan 20 euroa. 

Åhlénsin katukulmassa seuraamme lyhyen hetken Drottninggatanin ihmisvilinää. Tuntuu melkein oudolta, että täällä on kuollut viisi ihmistä ja loukkaantunut useita huhtikuun lopussa. Hetkeä myöhemmin järkytymme, kun  kolme tummanpukuista poliisia tulee vastaan vanhassa kaupungissa. Käsissään he kantavat isot, mustat konepistoolit, joiden piippu onneksi on suunnattu alaspäin. Onko poliisivoiman näkyminen katukuvassa tapa lisätä turvallisuudentunne kansalaisten keskuudessa? Tukholman keskusta on iso alue. Tuskinpa nämä herrat sattuisivat olemaan oikeaan aikaan oikeassa kohdassa, mikäli uusi hyökkäys tapahtuisi. 

Kännykän offline-tilassa joutuu itse olemaan online. Kotimatkalla tutkiskelen ympärilläni olevia ihmisiä, japanilaisia ja/tai kiinalaisia turistiryhmiä. Tunnen itseni hölmöksi, kun en tunne eroa, mutta sama asia askerruttaa vissin myös muiden mieltä. - Where are you from? kuulen äänen toisella puolella laivan ruokasalia. Mitään vastausta ei tule. - You don´t speak English, toteaa tuntematon ääni lyhyen hetken päästä ja saa iloista naurua vastaukseksi. Kielimuuri muodostaa offline-tilannetta. 

Mietinkin, miltä tuntuisi matkustaa vieraaseen maahan osaamatta ollenkaan sen kieltä tai yhtään kansainvälistä kieltä. Ei ihmettä, että japanilaiset/kiinalaiset liikkuvat isona ryhmänä. Mietin myös miltä kuulostaa muiden korvissa, kun puhun ruotsia kaupoissa ja kadulla. 

Kotimatkalla kreikkalaisravintolan ulkomaalainen hovimestari ajaa pois 17-vuotiaat espressobaarin kahvimukeineen ja minut Kampin ulkopuistoalueen tuoleilta englannin kielellä. Vasta jälkeenpäin tajuan, että hän todennäköisesti luuli meidät ulkomaalaisiksi turisteiksi, koska keskustelimme ruotsin kielellä.

Palatessamme kotiin puut ja pensaat näyttävät yllättävän vihreiltä. Tuntuisi kuin luonto ei enää olisi offline kylmän kevään jälkeen.  Kännykkäni on myös online. Ja läppärini. Olen taas osallisena kansainvälistä viestintäjärjestelmää ja pystyn seuraamaan tapahtumia niin paikallisella kuin globaalisella tasolla. Huokaisen helpotuksesta. ;)



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevät tulossa

Onko kevät todella tulossa? mietin, kun lunta alkaa sataa kesken lauantaisiivousta. Eikö ole sillä tavalla, että kevät muuttuu yhä kylmemmäksi vuodesta toiseen? En ole aivan varma siitä kuten en enää ole varma monesta muusta asiastakaan.

Paljon on muuttunut, paljon on muuttumassa. Muistan yhä, kun olin aktiivinen jäsen nettideittailukanavalla. Kun useimmat meistä olimme aktiiviset. Syksyllä 2009 liityin E-kontaktin blogikerhoon ja kirjoitin blogin melkein päivittäin. Tutustuin muihin blogin kirjoittajiin. Rakastuin sekä muutamaan aitoon henkilöön että useihin feikkeihin.

Ne olivat niitä aikoja. Nyt en enää seurustele, en käy juhlimassa enkä edes kaipaa parisuhdetta. Olen vetäytynyt omaan kolooni ja tarkkailen maailman menoa enemmän sivukatsojana kuin osallistujana. 




Olen oppinut ymmärtämään, että kolikolla on kaksi puolta, jokaisella asialla sekä hyvät että huonot puolensa.  Ellen ole liian riippuvainen muista ihmisistä, minun ei tarvitse kilpailla huomiosta, voin olla oma rehellinen itseni kaikkine heikkouksineni ihan rauhassa.

Kaikkiin ei pysty vaikuttamaan, ikäviin asioihin joutuu valitettavasti sopeutumaan, mutta mitään ei ole pysyvää. Jossain vaiheessa harmaat pilvet väistyvät ja aurinko tulee uudelleen näkyviin. Ja jossain vaiheessa kevät kyllä ilmestyy - enemmin tai myöhemmin. Siitä olen aivan varma.