sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Aika lailla

Tänään aika meni uusiksi pienessä maailmankolkassani ja myös muualla, vaikka harvoin katson asioita niin laajasta näkökulmasta. Sopeutumisvaikeuksia on ollut sekä teknisiä että psyykkisiä. 

Äidin vanhanaikainen kännykkä muodostui kompastuskiveksi minulle, kunnes löysin oikean (ajan)kohdan ja sain ajan muutettua. Olen siirtänyt makuuhuoneen, kylpyhuoneen, keittiön ja olohuoneen kellojen viisareita tunnilla eteenpäin sekä oman rannekelloni. Onneksi läppärit ja telkkarit hoitavat itsensä, koska muuten menisin sekaisin tässä nykyajan teknisessä ympäristössä. 




Viljandi

Oikeastaan kuulostaa aika mahtavalta, että pieni ihminen pystyy muuttamaan ajankulun ihan kuin olisimme maailmankaikkeuden hallitsijat. Iltapäivällä luin artikkelin ajansiirron kielteisistä vaikutuksista. Artikkelissa todettiin, että me suomalaiset olemme itse päättäneet kesäajan käyttöönotosta maassamme, joten voisimme myös tehdä päätöksen kesäajan luopumisesta. Haluammeko? Onko asia edes tuotu esille vaalipaneelikeskusteluissa?


Olen parhaani mukaan välttynyt seuraamasta vaalitenttejä, koska aikani on liian kallisarvoista minulle, jotta tuhlaisin sitä pilvenpiirtäjien ja satulinnojen rakentamiseen. Arki on mitä on - on aina ollut - riippumatta siitä ketkä istuvat eduskuntatalossa.


Kuusi miljardia vai vain neljä? Valtion säästöohjeet eivät tee iloiseksi. Toteutuvatko ne ja millä tavalla? - Ei meiltä pois, protestoivat kaikki ryhmät ja luokat. Miksi hyvinvointivaltio Suomi, joka on täynnä fiksuja, hyvin koulutettuja, ajattelevia ihmisiä, ei koskaan onnistu tasapainoittamaan vuotuisia tulo- ja menolähteitään. Olemme aina kuluttaneet enemmän kuin meillä on ollut resursseja, tottuneet parempaan elämäntasoon. Siksi tuntuu vaikealta luopua mistään.Siksi jatkamme sääntöjen viidakossa tekemättä mitään radikaalisia uudistuksia palvelujen ja ammattien yhdistymisen osalta.


Aikaresurssi  on eikä aika maksa mitään, ellei käy missään, kuluta mitään tai tee mitään, joka maksaa. Vai olenko väärässä? Onko aikamme kaikkein kalleinta elämässämme? Osaammeko arvostaa aikamme, elämämme täällä ollessamme?


Aamulla panin tunnin piiloon syksyä varten. Huomenna tuntuu varmasti raskaalta nousta ennen viittä, kun tavallisesti nousen varttia vaille kuutta. Kun kävelen bussipysäkille puoli kuuden aikaan, tuntuu varmasti kylmemmältä kuin viime viikon puoli seitsemän aikaan. Onko yhä pakkasasteita aikaisin aamulla? Onko pimeätä? Vain neljä työpäivää pääisäiseen ja sitten neljän päivän pituinen viikonloppuvapaa. Ehkä unohdan kaipaamani tunnin silloin.





6 kommenttia:

  1. Pääsiäinen kopsahti päälle että pätkähti. Heti joulusta seuraavana:) Hyviä pohdintoja, kannattaisi tehdäkin aloite, en ole kellojen siirron kannalla muuta kuin huoneesta toiseen. Toivon että jaksat pimeämpänä maanantai aamuna töihin, kohtahan on vähän vapaatakin, minulla nyt on muutenkin:( Valoisaa kevättä ja hyvää pääsiäisen aikaa Sinulle Milena:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos hauskasta kellokommentista, Mustis! Valoisaa kevättä ja hyvää pääisiäistä sinullekin. Toivottavasti, sinulle jää vähemmän aikaa itsellesi tulevaisuudessa!

    VastaaPoista
  3. Hienoja oivalluksia ajasta! Minulla kellojen siirto edelleen kesken, yrityksistäni huolimatta uuden puhelimeni näytöllä edelleen talviaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole kärsivällinen, Petrina! Puolen vuoden päässä asia kyllä järjestyy... ;)

      Poista
  4. Hello Milena.
    Kuten mustis sanoo, hienoja pohdintoja.
    Kun jonkin kanavan avaa, se on niin täynnä erityis osaa, erityisneuvonantajaa, erityisasiantuntijaa, että luulee suomen väkimäärän olevan jo lähellä ruotsin tasoa.
    Tilastijen mukaa erityisosaajia on jo yli miljoona, jotka siis toimivat avustajina erilaisissa pohdinnoissa.
    Työttömyyden kanssa ei niin suurta väliä olekaan.
    Paitti silloin kerran kekkosen aikaan, kun työttömien määrä ylitti suomessa 50.000 henkilön rajan.
    Urpo Leppänen, se ANA-mies, järkkäili apurahoja yhdelle jos toisellekin työttömyyden alla olevalle ja vaivaamalle.
    Mutta silloin elettiinkin vuotta 1984, kun vielä pyrittiin täystyöllisyyteen, ei ollunna digitalista, paitti pillereissä...

    VastaaPoista
  5. Muistan sen ajan. Syksyllä 1984 aloitin nykyisellä työpaikallani. Emmekö ole yhtään viisastuneet...

    VastaaPoista