tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulutarina

- Tänä vuonna joulu ei tulekaan, sanoo Joulupukki päättäväisesti. Pidän vuorotteluvapaata ja jään kotiin perheeni luokse.

Joulupukki muutti mieltään, kun hän näki ihmisten kurjuuden, kuinka ennennäkemätöntä itsekkyyttä ja ilkeyttä ovat vallanneet maailman. Joulutunnelma haihtui hetkessä pois kuin eilisen hajuvesituoksu. 



Miksi Joulupukki jättäisi ahkerat tonttunsa ja iloisen muorinsa yksin jouluaattona? Mitä enemmän maailma vaurastuu ja kehittyy sitä vähemmän sen asukkaat välittävät toisistaan ja sitä julmemmaksi ilkivalta muuttuu. Nälkäkatastrofit ja taudit voitaisiin poistaa, sotia jättää käymättä. Tahto vain puuttuu. Valta puhuu sydämen sijasta eikä valta osaa tuntea empatiaa, sympatiaa tai rakkautta.

- Lahjakasa on jälleen kerran kasvanut valtavan kokoiseksi eikä liiteriin enää mahdu yhtään lelua, deodorantti- tai partavesipulloa, yöpaitaa tai edes konvehtirasiaa, mutta perinteitä on muutettava, tuumii Joulupukki. Järjestelmä ontuu pahasti.

Joulupukki astuu sisään tupaan, missä muori leipoo kuuluisaa joululimppuaan (sellainen ihana, jossa on paljon rusinoita, kirjoittajan huomautus).

- Muori, tänä vuonna vietetään yksinkertaista ja rauhallista joulua, sanoo Joulupukki. Syödään riisipuuroa ja joululimppua kauniisti palavan kynttilän valossa. 

Muori voi olla toista mieltä, mutta hän kuuntelee ja ymmärtää ja voihan kinkkua ja laatikoita säästää seuraaviin päiviin.

- Tuleeko ketään ajatelleeksi, että kaikkein tärkeimmät lahjat eivät vaadi pakkausta tai koristenauhaa, jatkaa Joulupukki. Halaus ja hymy, välittäminen ja jakaminen merkitsevät enemmän kuin minun tuomani lahjat niille, joilla on jo ennestään kaikkea yllin kyllin. 


Hyvää Joulua!

toivottaa

Milena





9 kommenttia:

  1. Hyvää joulua Milena, ajattelemisen arvoinen joulutarina:)

    VastaaPoista
  2. Tunnelmallista joulua Sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa,lämmintunnelmaista Joulun aikaa sinulle ja tytöille!

    VastaaPoista
  4. Moi, Milena.
    Kiitos mukavasta kirjoituksesta.
    Piipahdin poikani tykönä joulun aikaan. Oli jo lähdössä kun tuo juoksi perääni, sylissään jotakin valkoista, jonka tunnistin
    muovikassiksi, jota kääri tiukemmalle vesisateessa juostessaan.
    Kun pääsin kämpilleni, laitoin leipäkassin sisällön pakkaseen
    jättäen yhden paketin aamukahvipöytään. Ihmettelin leivän kummallisen makeaa makua, joka tuntui oudolta, mutta ei pahalta
    Parin siivun jälkeen huomasin outoja ruskeitä läiskiä hapanleivän seinämässä, jotka kummastellen tunnistin rusinoiksi...

    VastaaPoista