... kokeilla uusia työtehtäviä, vaikka tämä oikeastaan tapahtui vastoin tahtoani. En voinut kieltäytyä, kun työnantajani pyysi apuani. Läheinen työkaverini jäi eläkkeelle eikä löydetty ulkopuolista sijaista kunnes uusi vakituinen työntekijä palkataan.
Viimeiset kuukaudet ovat olleet haasteelliset. On ollut paljon uutta opittavaa. Ajattelin, ettei vanha koira opi istumaan, mutta olin väärässä. Tulipalojen sammuttelu pitkin työpäivää aiheutti kuitenkin sen, etten pystynyt nukkumaan kunnolla useaan viikkoon. Nukun jo paremmin, mikä myös osittain johtuu uupumuksesta. Ylipitkät työpäivät ja myös iltakokoukset ottavat voimille.
Hermoilen, koska joudun astumaan pois mukavuusalueeltani. Se johtuu sekä epävarmuudesta että epäonnistumisen pelosta. Tuntuisi tosi nololta, jos tekisin hölmön virheen. Huomaan puutteita osaamisessani. Uusien työtehtävien takia en juuri voi tehdä etätyötä. Omat työtehtäväni kärsivät. Toisaalta ne liittyvät lähinnä pitkän aikavälin suunnitteluun ja raportointiin.
En ole koskaan tehnyt näin paljon työtä niin kovaan työvauhtiin. En kauan jaksaisi jatkaa kärsimättä burn outia. Toisaalta en koskaan unohda tätä kautta. Huomaan taas, että haasteiden voittaminen tuottavat enemmän työtyydytystä kuin pelkkä ahkerointi.
Lyhyessä ajassa olen oppinut yllättävän paljon ja saanut paljon tukea ja apua muilta. Olen tutustunut eräisiin ihmisiin aivan uudella tavalla ja saanut jopa muutaman uuden ystävän. Näkymättömän työntekijän roolini on muuttunut. Olen taas osa työyhteisöä, vaikken työskentele omalla osastollani. Minua tarvitaan. Pystyn myös auttamaan muita. Yhtäkkiä olen onnellinen pelkästään siitä, että voin levätä sängylläni työpäivän jälkeen. Elämä tasaantuu, kun omia ongelmia ei jaksa eikä ehdi ajatella.
Keväällä huokaisen varmasti helpotuksesta ja pidän ylimääräisen lomaviikon, jotta tuntisaldoni normalisoituisi taas, mutta tällä hetkellä sinnittelen parhaani mukaan.
Hermoilen, koska joudun astumaan pois mukavuusalueeltani. Se johtuu sekä epävarmuudesta että epäonnistumisen pelosta. Tuntuisi tosi nololta, jos tekisin hölmön virheen. Huomaan puutteita osaamisessani. Uusien työtehtävien takia en juuri voi tehdä etätyötä. Omat työtehtäväni kärsivät. Toisaalta ne liittyvät lähinnä pitkän aikavälin suunnitteluun ja raportointiin.
En ole koskaan tehnyt näin paljon työtä niin kovaan työvauhtiin. En kauan jaksaisi jatkaa kärsimättä burn outia. Toisaalta en koskaan unohda tätä kautta. Huomaan taas, että haasteiden voittaminen tuottavat enemmän työtyydytystä kuin pelkkä ahkerointi.
Lyhyessä ajassa olen oppinut yllättävän paljon ja saanut paljon tukea ja apua muilta. Olen tutustunut eräisiin ihmisiin aivan uudella tavalla ja saanut jopa muutaman uuden ystävän. Näkymättömän työntekijän roolini on muuttunut. Olen taas osa työyhteisöä, vaikken työskentele omalla osastollani. Minua tarvitaan. Pystyn myös auttamaan muita. Yhtäkkiä olen onnellinen pelkästään siitä, että voin levätä sängylläni työpäivän jälkeen. Elämä tasaantuu, kun omia ongelmia ei jaksa eikä ehdi ajatella.
Keväällä huokaisen varmasti helpotuksesta ja pidän ylimääräisen lomaviikon, jotta tuntisaldoni normalisoituisi taas, mutta tällä hetkellä sinnittelen parhaani mukaan.
Hienoa, että tartuit tilaisuuteen. Uuden oppiminen on elämää varten.
VastaaPoistaVaikka on puolikuollut väsymyksestä iltaisin, Pedro. Ehkä arvostaa omaa työtään enemmän tämän urakan jälkeen.
PoistaOmassa työssäni saan oppia koko ajan uusia asioita. Tosin useimmat näistä ovat uusia sovelluksia ja muuta it-humppaa ja ydinvoimajargonia. Mutta kuukauden päästä siirrymme paperittomaan toimistokulttuuriin. Siinä on varsinainen oppimisen paikka työuran kalkkiviivoituksella.
VastaaPoistaOnnea paperittomaan toimistokulttuuriin! Osa meistä elää jo sellaista arkea, koska he ovat työpaikkamme sisäilmaongelman takia siirtyneet paperittomaan parakkiin. Meille muille jäi arkistotehtäviä, kun heidän mappinsa jäivät jälkeen. Itse olen puoleksi paperiton, siis tulostan viimeisimmän version mahdollista loppuviilausta varten.
PoistaVoi miten ihana juttu. Aidosti väsyminen on ihan eri juttu kuin turtuminen. Minä en takuulla enää saa töitä joissa tuntisin päteväni, olevani yhteisössä. Hanttihommia ja leikkitöitä, niitä kylläkin ja vain osa-aikaisesti. Jaksamista Milena ja valoisaa adventin aikaa.
VastaaPoistaEn ole koskaan ymmärtänyt työmarkkinoita enkä myöskään, ettei ihmisten kykyjä oteta paremmin huomioon, Irja-Mustis. Toivon, että saisit sellaiset työtehtävät, joista todella pitäisit. Vielä ei ole liian myöhäistä. Mielelläni jakaisin omastani jonkun muun kanssa, muttei taida onnistua käytännössä.
Poista