torstai 14. toukokuuta 2015

Multakasa

Viime lauantaina taloyhtiön hallitus järjesti perinteisen talkootyöpäivän, jotta saataisiin piha kuntoon ennen kesää. Hallituksen puheenjohtaja tarjosi grillimakkaraa ja muuta puurtavaa puutarhassaan iltapäivällä. Onneksi ei satanut, vaikka kauniissa auringonpaisteessa alkanut lauantaipäivä muuttui nopeasti harmaapilviseksi ja kylmätuuliseksi.

Hallitus kertoi, että jatkossa tilataan joka vuosi multakasa, jonka saa levittää sekä yleisille alueille että omalle pienelle rivitalotontilleen. Pari ahkeraa naista (minä ja naapuri) alkoi jo kello kahdeksan aikaan aamulla kärrätä multaa, koska oli vain kahdet kottikärryt. Varsinaiset talkkoot alkoivat vasta kymmenen maissa, jolloin taloyhtiön miehet alkoivat korjata ja maalata punaista, osittain mädäntynyttä lankkuaitaa.

Kolmaskin nainen liittyi kottikärryjoukkoomme. Tuntui vähän hassulta, että naiset tällä kertaa hoitivat kaikkein raskaimmat työt, mutta ainakin minä olin  päättänyt keskittyä mullankuljetuksiin, koska viime vuonna maalasin aitaa koko päivän, ja meidän talomme pihaosuus jäi kokonaan ilman multaa (yhtiössä on neljä rivitaloa).



Mullan kärrääminen on raskasta ja hidasta touhua. Illalla makasin puolikuolleena sängyssäni, enkä edes jaksanut ruokakauppaan, mikä hermostutti sunnuntaina, koska olin tavalliseen tapaani unohtanut, etteivät kaupat ole avoinna äitienpäivällä. 

Lauantai-illalla ajattelin, että onneksi osa multakasasta jäi  jäljellä. Kolmen naisen rankoista ponnisteluista huolimatta emme juuri ollenkaan ehtineet levittää multaa kahden rivitalon väliselle suurelle pensasalueelle (minä olin keskittynyt omiin istutuksiini ja omaan pensasalueeseeni). 


Sunnuntaiaamuna koimme kuitenkin yllätyksen. Eräs naapuri oli levittänyt loppuosan multakasasta viereiseen nurmikkoon. Ei siis saanut jäädä mitään ylimääräistä multaa talkoopäivän jälkeen (ehkä sama herra, joka oli jo ennen talkoopäivää levittänyt multaa omille istutuksilleen) - ei edes niille, jotka eivät olleet paikalla lauantaina. Vaikka harmatti, vedin kuitenkin johtopäätöksen, että joku oli ollut niin innoissaan siitä, että saataisiin piha kuntoon nopeasti.

Minä urheana naisena rupesin harvoimaan kasaan pari kottikärryllistä multaa nurmikosta viedäkseni edes vähän multaa suurelle pensasalueelle. Kyllä minua harmitti, että nurmikko, joka jo edellisen vuoden talkoopäivänä oli peitetty paksuun multapeitteeseen, sai lisää multaa, etenkin kun viime kesänä kaivoin lankkuaitaa esiin ja silloin ajattelin, että kuka hölmö tuhoaa aitaa peittämällä sen alaosat mullalla. Lisäksi näyttää hassulta, kun nurmikko on liian korkea suhteessa tonttia ympäröivään aitaan.


Kun kärräsin ensimmäistä multakuormaani, eräs naapuri tuli ulos pihaosuudelleen. Nauru äänessään hän kysyi: Mistä löysit lisää multaa? 

Vastasin rehellisesti, että olin haravoinut nurmikkoa. Aikasempina vuosina olen ihmetellyt miksi tämä naapuri joka vuosi on hermostunut siitä, ettei multa riittänyt kaikille. Tällä kertaa hän oli iloisella tuulella, vaikka multaa ei juuri ollut jäänyt hänen pihaosuudelleen.

Kun kärräsin toista multakuormaa, mies, joka oli levittänyt multaa ennen talkoopäivää ja hänen vaimonsa tulivat ulos asunnostaan. He seisoivat hiljaa katsomassa minua. Tuntui kuin olisin selityksen velkaa, joten kerroin, että taas jäi iso pensasalue ilman multaa ja sementti näkyy  mullan läpi, koska olen kitkenyt rikkaruohoja. Vaimo nyökkäsi. Hän tunsi tilanteen. 

Minä taas en ole ymmärtänyt mitään. Yhtäkkiä tajuan kaiken. Ei ollut kyse pelkästä multakasasta vaan vallasta. Yhdeksän vuotta sitten muutin rivitaloasuntooni. Olen jopa toiminut taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana muutaman vuoden, mutta vasta nyt ymmärrän miksi eräät naapurit aina välillä hermostuvat ja puolustautuvat äänekkäästi tai vetäytyvät omiin oloihinsa. Olen ajatellut, että he ovat turhan arkoja ja että taloyhtiössä on monenlaisia ihmistyyppejä, joiden on tultava toimeen keskenään.

Talkoopäivänä seinänaapurini totesi, että eräät pelkäävät jäävänsä ilman multaa ja siksi he juonittelevat enemmän kuin muut, muttei ole siitä kyse vaan valtapelistä ja alemmuuskomplekseista. Vahvemmat syövät heikommat. Taloyhtiössämme ei vallitse viihtyisyyttä eikä yhteistä auttamisen iloa vaan salaista kateutta ja kyttäystä.  


Vasta nyt ymmärrän, ettei taloyhtiömme ikinä pysty tilaamaan tarpeeksi isoa multakasaa, jotta multa riittäisi kaikille asukkaille. Ja se on ikävä - todella ikävä.

14 kommenttia:

  1. Huomenta Milena.
    Useimmiten talkootyöt ei tahdo toimia demokratiassakaan kovinkaan hyvin.
    :) Sitäpaitsi et ehkä ole ainoa joka unohtaa nämä kaupan aukiolo-ajat.
    Ja kyllä. Kyse on aina vallasta ja sen näyttämisestä heikommille osapuolille.
    Näin se oli tässäkin tapauksessa, kuten se oli myös suomen jääkiekkopelissä ruotsin tuomarien mielivaltana, kuten aikaisemminkin venäjää vastaan tapahtui.

    Tämä sama toistui säännöllisen usein myös rakennusalalla ja kaikissa muissa töissä missä joutui tekemiseen pikkupomojen kanssa, jotka toimivat apulaismestareina tai vastaavien kanssa ja niin se toimii varmaan edelleen.
    Tästä syystä en pidä niistä jotka liikaa rehvastelevat ammattitaidoillaan tai koulutuksellaan, pitäen itseoikeutetusti itseään muita parempana.

    VastaaPoista
  2. Olen aina pitänyt itseäni liian määräilevänä, mutta silti olen yrittänyt ajatella kokonaisuutta ja haaveillut yhteisistä tavoitteista ja siksi pettynyt. Missä ovat auringonpaisteessa kukkivat kesäniityt ja onnelliset hetket, joita kaikki jäämme kaipaamaan, Maxi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milena, ne on enää vain haalistuneita muistoja.
      Vaikka olin allerginen, suuntaisin usein lapsena 7-12v meidän ns tappurisuulin (iso suuli johon tuli seuran puimakone elonkorjuuaikaan) takana olevalle kumpuniitylle, jonka keskellä oli pieni puutoinen saareke, jossa oli muutama kivi j auringon puolella pieni ahomansikka alue. Niitty itsessään oli jotain puolisen hehtaaria, ja täynnä, aivan täynnä kaikenlaista korkeaa kasvillisuutta. Kun sen läpi kulki metsänreunaan niin ötököiden runsaus oli mahtava. Erilaiset perhoset
      leppäkertut, mehiläiset, kimalaiset, kärpäset, paarmat ja sudenkorennot sekä linnut täyttivät ilman ja ötökät myös hiukset, paidan ja sortsihousun aluset ja ruohot kumitossut...

      Poista
    2. Hieno kuvaus, Maxi. Onneksi kohta kesäloma!

      Poista
  3. Jollain tavoin tutun tuntuista tuo kaikki! Täällä kerrostaloyhtiössä aikaisempina vuosina järjestettiin pihatalkoot aina keväisin, päälle oli makkaran grillausta virvokkeita ja sauna. Sitten eräs rouva yksinään alkoi siivota piha-alueen heti lumien sulettua ja siivoaakin niin hyvin ja perusteellisesti että sen jälkeen talkoita ei ole järjestetty. Ne, jotka eivät niihin osallistuneet muutenkaan, ovat varmaan tyytyväisiä tilanteeseen, ne jotka kaipaisivat talkoiden kaltaista yhteisöllisyyttä, eivät ehkä ihan yhtä tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  4. Voitte järjestää pihatalkoot ilman talkoitakin, vaikka yhteisen grilli-illan Petriina, vaikka ymmärrän kyllä, että pihatalkoot voivat vahvistaa yhteishenkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavan talon päädyssä on grilli, tämänkin talon päätyyn rakenteilla, joten grilli-ilta hyvinkin mahdollinen! Yhteishengestä en silti tiedä...

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kieli korjattuna:
    Tuttua juttua. Mullasta tulee aina kiistaa. Kuka luulee kaikenkansanomaisuudeksi ("vuokrassahan me on siitä maksettu").
    Talkootarpeet vaihtelevat. Nliin, myös tänä vuonna, puutarhurin hommista innostuneet laittavat paikat kuntoon ihan itsekseen. Kiitän, kun en itse enää tuota työtä.
    Väenmäärä mahd. talkoissa riipuksissa tarjottavista. Jos ei oltta, ei miehiä. Naiset kantaa raskaat taakat muurinpohjalättyjä saaakseen.
    Kivaa kevättä !

    VastaaPoista
  7. Tämä roolien jako on myös mielenkiintoista. Meillä asukkaat valitsevat tehtävänsä pihatalkoissa, mutta istutusten määrästä ja kunnosta riippumatta jokainen talo hoitaa vain oman alueensa. Tämä merkitsee käytännössä, että minä olen eilen ja tänään tehnyt kovasti puutarhatyötä ja paljon yhä tekemättä...

    VastaaPoista
  8. Meilläkin ol viikko sitten pihatalkoot. Osallistujia on aina kerrostalon kokoon nähden aika vähän, mutta on kiva havaita, että joka kerta on muutama uusi asukaskin tullut mukaan, Ja mikä onkaan parempi tapa tutustua talon asukkaisiin. Meillä ostetaan multa säkeissä, koska meillä ei ole mitään nurmikkoa. Multaa ja haketta laitetaan puskien ym. alle tai päälle. Roolitus on sellainen, että kukin tekee mitä a) sanotaan ja b) voimien ja kykyjen mukaan. Yhdelle miehelle on mm. siunaantunut isojen porrasikkunoiden pesu. Mutta hän on pitkä ja se sopii sille. Miehet kantaa painavat puutarhapenkit paikoilleen, ja jos on jotain muuta raskasta, se on miesten homma. Ja niitä voi huudellakin apuun. Mulla oli lonkka kipee, joten valvoin paria pikkuista, jolloin niiden äiti pystyi keskittymään mullittamaan tms (minunkin osuuden verran). Ja jutteleminen on aika tärkeä ja kiva asia. Ja myös niiden makkaroiden grillaaminen. Meillä ei ole muuta kuin makkaraa, ja olutta, siideriä, limpsaa ja vischyä. Kolmisen tuntia kuluu ihan kivasti.

    Se on varmaan erilaista tuollaisessa rivarissa, kun on paljon yhteistä, mutta jokainen sitten tekee kuitenkin myös oman taloalueensa ja sen lisäksi omaa pihansa. Mutta eikö se multa ole hankittu myös jokaiselle omaa pihaa varten, eihän kukaan saisi hamstrata sitä kokonaan.
    Kivasti kirjoitit, sai ihan mehevän kuvan teitin talkoista ja talkoohengestä.

    VastaaPoista
  9. Teillä on ihan kiva työnjako, Orvokki! Ja sopivan pituiset talkoot. Kahdeksan tuntia oli vähän liikaa tällaiselle konttorihiirelle. ;)

    Eilen hallituksen puheenjohtaja kertoi, että syksyllä tilataan uusi multakasa ja avolava oksia ja lehtiä varten (olin pyytänyt, että ensi keväällä tilattaisiin enemmän multaa). Voimme siis leikata pensaita ja sen jälkeen helpommin levittää multaa niiden ympärille.

    VastaaPoista
  10. Tämä on niin totta Milena, en jaksa enempää kommentoida, mutta luin jutun huvittuneena ja vähän kiukustuneenakin.

    Näin jo unta että rännien puhdistus olisi taas aiheellista (olen taas sairaana) ja minä tai naapurin isäntä sen yleensä tekevät samoin kuin ruohonleikkuunkin. Osa vuokralaisista ajaa autot pihanurmelle jne. Mitään talkoita tässä pienessä taloyhtiössä ei järjestetä, syy on ehkä meidän, jouluruokailuunkaan kukaan ei ilmottautunut vaikka postitin kutsun kaikille. Jokainen puurtaa omalla pihallaan ja me naapurin kanssa tuo yleinen piha, tai pikemminkin naapuri..

    VastaaPoista
  11. Olemme vissin erakkokansa, Mustis, täynnä vahvoja, itsenäisiä yksilöitä, jotka pärjäävät parhaiten omissa oloissaan. ;)

    VastaaPoista